/ anti-age

Kärsitkö pigmenttilaikuista? Hoida ihoa hellävaroen – unohda jopa pumpuli

Neulausta ja kuorinta-aineeella jynssäämistä – siinä konstit, joilla olen yrittänyt hoitaa poskiani täplittäviä pigmenttilaikkuja.

Ja pieleen meni.

Olen kärsinyt pigmenttilaikuista vuosikaudet, mutta toisen raskauden myötä läiskiä ilmestyi liuta lisää. Edes aurinkovoiteen tunnollinen käyttö ei auttanut, vaan peilikuva muuttui viikko viikolta kirjavammaksi. (Pigmenttimuutosten hoitoon tarkoitetut voiteet ja seerumit olen todennut jo vuosia sitten turhiksi.) Ilmeisesti urputin täplistä sen verran ahkerasti, että sain ihanilta ystäviltäni lahjakortin Ihoakatemiaan 40-vuotislahjaksi. Kiitos ja kumarrus vielä kerran!

Yritin päästä konsultaatioon jo alkuvuodesta, mutta paikka on niin suosittu, että sain ajan toukokuulle. Minut otti vastaan ihotoutien erikoislääkäri Marge Uibu. Hänen osaamistaan pigmenttimuutosten hoidossa on hehkuttanut esimerkiksi Maria Veitola:

Uibu tutki laikkuni ja totesi, että pois niitä ei luultavasti saa (nyyyyyyh!), mutta vaaleammiksi kyllä. Pigmenttihoidot on järkevää ajoittaa pimeämpään vuodenaikaan eli aikaisintaan syksyyn, mutta sitä ennen ihoa pitää valmistella. Uibu ohjeisti minua käyttämään suojakerrointa 50 joka i k i n e n päivä, myös pilvisellä säällä. Mielellään lähes vuoden ympäri. Sain myös reseptin salisyylihaposta ja perusvoiteesta sekoitettavaa voidetta varten. Sitä pitäisi levittää iholle pari kertaa viikossa ja töpötellä extra-annos pigmenttilaikkujen päälle. Ostin myös Filorgan Pigment-White-voiteen. Se kuuluu olevan tehokas, joten ajattelin antaa voiteille vielä yhden mahdollisuuden... Tosin tällä erää riittävä tavoite on sekin, ettei ongelma enää pahenisi.

Uibu myös ohjeisti hoitamaan ihoa to-del-la hellävaroen. Laikkujen muodostuminen on ihon puolustautumiskeino, joten kaikenlaiset raapaisut ja hankaaminen – jopa pumpulilla pyyhkiminen – ovat haitaksi tällaiselle ihotyypille, joka minulla on. Tässä kohtaa pulssini nousi. Olen hinkannut poskiani karkealla kuorintavoiteella (kosmetiikkakonsulentin suosituksesta, kiitti vaan kiitti) ja käynyt trendikkäissä neulaushoidoissa useampaan otteeseen. Muistan, miten Dermapen-neulauksessa vuosia sitten hoitaja oikein jyysti poskiani tuhatta ja sataa tikkaavalla laitteella, jotta ihooni saisi imeytettyä vaalentavia tehoaineita.

Eli ei enää tälle naamalle neuloja eikä rakeita, kiitos! Timanttihionnoista ja vastaavista käsittelyistä puhumattakaan. Niin sanottujen vanhuuden kesakkojen hoitoon raffimmat konstit voivat ilmeisesti sopiakin, mutta hormonaalista perää olevien laikkujen kanssa on riski, että pigmentoituminen vain kiihtyy entisestään. Itselleni taisi käydä juuri näin, sillä neulausten jälkeen laikut ovat ennemminkin tummuneet kuin vaalenneet. Sääli, sillä menetelmä toimi ihollani muuten hyvin ja teki siitä kuulaamman.

Olen noudattanut Uibun ohjeita toukokuusta lähtien, ja syksyllä vuorossa on neljän glykopeel-kuorinnan sarja sekä ainakin yksi valoimpulssi-radiofrekvenssihoito. Ensimmäinen käynti maksoi voiteineen hieman alta 200 euroa (lääkärin palkkio 112,40 euroa, josta saa Kela-korvauksen.)

Kerron syksyllä hoidon edistymisestä ja otan ennen- ja jälkeen-kuvat. Olen toiveikas, mutta en odota, että laikut häviäisivät kokonaan. Pienikin vaaleneminen olisi kyllä mukavaa, sillä tätä nykyä läiskien peittäminen meikillä on työlästä hommaa. Laikut myös tuntuvat hylkivän meikkiä, joten loppupäivästä ne tunkevat peitevoiteen alta väkisin esiin.

Hoidot vaativat kärsivällisyyttä ja maksavat satoja euroja – eikä tarvita kuin yksi kymmenminuuttinen auringossa ilman suojaa, ja tsippidippidii, koko homma alkaa alusta. Siinäpä erittäin hyvä syy muistaa aurinkovoide!

Pääkuva: iStock